13. lokakuuta 2016

Pipo siskolle


Siskolle neuloin pipon. Edellinen oli kuulemma liian löysä.
Lanka; soft
Silmukat; 84/120
Puikot; 4½, 5





Kuvat on vaan nopeita räpsyjä eri kanteilta.
Kävin hakee ton pään askarteluhuoneen hyllyn päältä ja pudotin samalla astian, missä oli miljoona siemenhelmeä. Pitkän aikaa kuulu ropina lattialla. Ja eiku keräilemään.

Nyt on pipon resori tiukempi, jospa kelpaisi. Pipo saa pussittaa päässä, mutta ei liikaa. Mun mielestä tämä on just passeli, muutan vois olla vähä hiippamainen tuo lopetus tässä.
 photo nimmari_zps70c8d014.png

24. syyskuuta 2016

Haikara tuo vauvan


Muutama vauvakortti on ollut työn alla itseasiassa jo keväästä asti. Suuriinpiirtein vain kasaamista odotelleet. Luonnoksista aloittelin ja sitten kuvia värittelin. Korttipohjat ja oikean väriset paperitkin pyörivät pöydällä koko kesän. Nyt sitten lopulta istahdin alas ja tein kortit valmiiksi.

Leimakuvat olen leimannut mustalla versafinella ja  värittänyt DI-musteilla.
Tekstit leimattu DI-musteilla.
Leimailupaperina minulla on Cansonin Montval Aquarelle.
Itse leimakuva on Magnolian Delivery from heaven.





Näitä vauvakortteja saa lähinnä työtoverit. Onneksi näitä voi tehdä siis hyvillä mielin, kun toverit lisääntyy, niin on sitten vara valita porukalla, että millainen kortti nyt laitetaan.
Toiveitakin olen saanut, että myös muut, kuin perinteiset värit vaaleanpunainen ja vaaleansininen olisi kivat. Nämä nyt oli jo väritettyinä ennen toivetta, joten en alkanut tähän hätään muuta keksimään. Kiire ei ole.
Epäilen, että pari toveria on raskaana, mutta eivät ole siitä vielä ääneen puhuneet, enkä minä kehtaa kysellä :P

Sitä minä en ymmärrä, vaikka kuinka on tuota varastoa, että luulisi löytyvän miljoonista nauhoista yksi sopivan värinen nauha korttiin, niin ei. Ei varmasti ole oikean väristä. Tai jos väri on hyvä, on nauha kuvioitu niin, ettei se passaa kyseiseen korttiin. :D

Nyt on tulossa myös vähän ompelujuttuakin blogiin taas pitkästä aikaa. Työn alla on mekko käärmekuvioisesta kankaasta. Facen puolelle laitoin kuvaa kaavoitusvaiheesta. Otan ensikertaa eläessäni kaavoja valmiista mekosta, jota en voi purkaa osiin. Ei muutaku mekko Mairen ylle ja kaavamuovin kanssa piirtelemään.

 photo nimmari_zps70c8d014.png

15. kesäkuuta 2016

Olen yhä. Vai olenko sittenkään?



Heippa! Kirjottelin eilen illalla romaanin tänne blogin puolelle, mutta ilokseni huomasin, että eipä se tallentunutkaan luonnoksiin, vaikka vielä lähtiessä klikkasin tallenna.
Oisin sen kai voinut muuten julkastakin, mutta kuka jaksaa lukee, jos ei oo ees kuviakaan? Ei nimittäin antanu niitäkään lisätä :(

Mutta niin. On menny useempi kuukausi viime postauksesta. Oon minä tässä välissä tehnyt kaikenlaisia pikku juttuja. Askarrellut kortteja ja ommellut lapsille. Neulonutkin. Niistä on kuvia tuolla facen puolella. Ei vaan ole ollut muka aikaa tänne blogin puolelle kirjoitella. Korteista on kuvat jossain kännykän syövereissä, siirsin mä niitä eilen koneelle. Melkein 2000 kuvaa. En vaan saanut katottuu niitä vielä niin tarkkaan läpi. Oon saanu tehdä vauvaonnittelukortteja työkavereille. Siksi niitä en ole julkaissutkaan edes missään, kun on ensin pitänyt odotella, että mikä kortti valitaan ja sitten, että kortin saaja saa kortin. Sitten sen olenkin jo unohtanut.

Nyt alkaa olemaan vuosi siitä, kun Merja kuoli. 10 päivää vielä.



Viime sunnuntaina käytiin perheen kanssa hautuumaalla. Viemässä ruusu siskon haudalle. Kerrottiin, että katraan nuorin pääsi just ripille. Ei sieltä vieläkään itkemättä pääse.

Minä oon käyny aina reissuillani viemässä sinne kynttilän. Kesälläkin.

Viime syksynä vein sinne tipon. Ajattelin ensin jotain enkelipatsasta, mutta en löytänyt mistään sopivaa. Sitten näin sen lintupatsaan ja totesin, että tuohon on ihan meidän Merjan näköinen. Siellä se on hypellyt kiven puolelta toiselle ja välillä se on ollut kiven päälläkin katsomassa.

Meidän Merjahan suunnitteli aikoinaan, että ottaisi ruusutatuoinnin, jossa olisi pikkutytöille nuput.
Minä kävin varaamassa loman alkuun tatuointiajan, otan ruusun, jossa on muratinlehtiä.
Kuvaan tulee myös nimi ja 1994-2015.

Mutta kuten vinkkasin, rippijuhlat oli viikonloppuna.

Itse tilasin mekon Miss windy shopista jo talvella. Ei meinannu malttaa odotella, että saa sen käyttöön.
Keskiviikkona kävin kampaajalla värjyyttämässä ja leikkuuttamassa otsatukan taas malliinsa. Vähän latvojakin tasattiin, otettiin huonot pois. Taas on tarkoitus kasvattaa tukkaa, katotaan miten pitkään jaksan.
 Kaulassa minulla on Merjan "rippiristi", gothic-tyylinen punaisella kivellä, jonka annoin hänelle rippilahjaksi. Näin olen kokenut, että Merja on mukana asioissa, mitä me tehdään. Merja tuli meidän mukaan Helsinkiinkin viimekesänä. Ja unissa me siellä sitten yhdessä seikkailtiin.

hmm.. Mitäs kaikkee tässä on tapahtunut.. Ostin joulukuussa heti veronpalautuksien tultua itelle auton. Saab 9-3 mv01. Hieno peli. Ekat kaks viikkoo, kunnes sitten jouluna pikkuteillä ei riittänyt kahden nastan pito renkaissa jäällä. Mutkassa lähti luisuun ja pellolle poikittain. Tuon suhteen on näköjään pitäny oppia kaikki kantapään kautta. Kun sitä luotti, että ne nastat oli hyvät, kun saatiin käsitys, että niillä katsastettukin. Kyllä jatkossa katon ne renkaatki läpi aina ennen ku lähen ajamaan. Varsinkin talvella.



Euroillapa tuosta selvittiin. Itellekkään tullut yhtään mitään. Joku ohikulkija kävi vittuilemassa. Perus.
Ajosuunnassa vissiin ympäri ja kyljelleen pellolle. Voimaa vissiin sen verran siin iskussa, että kimposi vielä pyörilleen jä käänty tuolleen kohtisuoraan penkalle. Ajamalla se sieltä pois haettiin kuulemma. Ja vähä uutta peltiä tilalle ja lommoja oikomalla se on korjattu.
Iskä ajo eellä ja sano, että kahesti näki auton pohjan. Ei se niin hurjalta kyllä tuntunu.

Viimevuoden puolella me kans rempattiin kotona tuota pukuhuonetta.
Kaikki pinnat uusiksi. Ennen -kuviakin on kyllä otettu, muttei ne tähän hätään tahtonu löytyä.


Laminaattia lattiaan. Katto maalattiin valkoiseksi. Seinät lakattiin paneelilakalla mustiksi.


4-ovinen kaappi ostettiin tuonne liinavaatekaapiksi ja ajamaan siivouskaapin virkaa. Hyllyt sinne on sitten lisätty vielä. Lampaantalja ostettiin lampuriystävältä. Saatiin valita, niin otettiin pitkähäntäisin talja sieltä.

Sama homma tehtiin käytävällekin. Käytävän seinäthän on maalattu jo pari vuotta sitten. Tai neljä. Kuitenkin. Mutta nyt halusin uudistaa käytävän komeron, ni siitä se sitten lähti. "eikö se kannata se lattia tehä nyt samalla uusiks". "No jos me lattia tehään, ni ensin maalataan kyllä tuo kattokin!".



Paljon valoisampi. Kaappikin on tilavampi. Huomatkaa upeat ovien karmit. Ne on tarkoitus lakata harmaiksi nekin. Jossain vaiheessa, kun taas jaksaa.

Eilettäin sitten kävin extempore varaamassa ajan lävistäjälle. Pidempään oon jo uudesta lävistyksestä haaveillut, mutta nyt sitten vaan oli "sen vuoro".


Ei sattunut. Ei tuntunut oikeastaan miltään. Eikä kuulostanut niin pahalta, mitä kuvittelin. Jännitti ihan saakelisti vaan. Unohdin varmaan hengittääkin.

Sieltä sitten puutarhakaupan kautta kotiin. Pihalle ostin terassille kukkasia. Matkalla auto ilmoitti, että ajovaloissa on vikaa. BLIMBLOM se sanoi. Ja samalla sytty kojetauluun vikavalot jarruille, ABS:lle ja airbagille. Bensamittari putos pelistä ja sinnekin sytty valo. Ja vilkut herkes toimimasta. Olipa kiva ajella kotiin. Soitin huoltoon. Auto kävi siellä viimeviikon keskiviikkona laturin vaihdossa. Pidemmillä matkoilla vilkutteli laturin merkkivaloo mulle nimittäin.
Sano, että tuu käymään, mitataan jännite. Lukema kipus yli 16.
Tuomioksi tuli, että vaihdettu laturi oli viallinen. Lataa nimittäin liikaa ja sen aiheuttama virtapiikki nyt sitten poltti valot ja sytytti kaikki vikavalot.
Ilmoitin miehelle, että oli muuten eka ja vika kerta, ku mitään käytettyä, muka kunnostettua ostetaan mun autoon. Se sen laturin jotain kautta osti. Yksityiseltä. Että kiitos sulle, myyjä, jos satut lukemaan tän. Testaa paremmin laturis. HV.

Nooo... niillä euroilla tästäkin selviää. Ja jos jotain positiivistä, ni mä ostin fillarin just viime perjantaina. semmosen keposen 21 -vaihteisen vain. Ei jalkajarruja. IIKS.

Oikein kuulkaa kehuin siellä työkaverille, (kun siis meiltä sen pyörän tietty ostin) että mä rikon kumeja. Ostin samaan syssyyn vain oikeet työkalut kumien vaihtoon. Ja heti kun lähdin kaupasta ajamaan kohti kotia, ni enkö ajanu suoraan lasin siruihin.
Onneksi ei kuitenkaan puhjennut renkaat. Ei niitä kerenny huomaamaan.
Mutta miks pitää olla niin idiootti, että hajottaa lasipulloja ulos?

 photo nimmari_zps70c8d014.png

24. syyskuuta 2015

Häähumua!




Joo, nou hätä, ei olleet omat! 

Mutta ton isännän sisko se naimisiin erehty, sitä käytiin juhlistamassa ja minäkin innostuin taas vähän ompelemaan. 
Muistanette varmaan, kuinta taas edellisen korsetin jälkeen kirosin, etten tee kyllä toista ihan heti. 
No, olihan siinä 2 vuotta väliä. 
Nyt en kiroo. Rakastin tän tekemistä! Eikä mun tarvinnu tehdä enää mitään sovitusmuutoksia, kun hoksasin jo kaavoista pienentää tota tissitilaa. Mulla ku ei oo täytettä niihin, ni suosiolla pari senttii puoleltaan pois. 


Tästä se lähti. Pari päivää myöhemmin oli jo tämän näköistä sitten:


Maire on vähän eri kokoinen, mitä minä, vaikka olen Mairea kovasti koittanut säätää omille mitoilleni. Ehkä se johtuu siitä, kun Maire on kiinteämpi.


Itse näytin tältä asu päällä. Koru on myös itse tekemäni jo useamman vuoden takaa. 
Lisäksi yhdistin asuun boleron. Senkin olisin halunnut tehdä, mutta aika loppui kesken. 


Sinikka nappasi kuvaa, kun taikurin esityksen jälkeen tervehdin Minni-kyyhkyä. Olen tavannut Minnun kanssa aiemminkin. 

Korsetissa on edessä plansetti, takana nyöritys. Saumoissa on spiraaliluut tukemassa. 
Tuo nahkajäljitelmä on minua huhuillut eurokankaan palalaarista useamman kerran, joten nyt sen sitten nappasin mukaani. Nahkaa jäi vielä laukkuun ja varmaan vielä johonkin kivaan pieneen ;)

 photo nimmari_zps70c8d014.png
 


23. syyskuuta 2015

Kirsikoita mekossa!



Olen aiemminkin ommellut mekon Suuri käsityölehti 1/11 häämekko kaavalla. 
Kaava on muuten aivan loistava, mutta itse tämmöisenä muotopuolena saan pienentää yläosaa reteesti. Aiemmat kaavat oli kadonneet, joten sain tehdä sen kursimisen taas uudelleen, jippii! 





Tein mekkoon leveät olkaimet.


Tässä kuvassa tissivyö ja helman alla vielä tyllihame.
Tykkään, tykkään :) Ja mekko kääntää katseita, ainakin Kuopion torilla. Meillä täällä kainuussa en kyllä moista huomannut. Tosin kävinkin ulkona iltahämärän turvin ja hyppelin varjosta toiseen. 

 photo nimmari_zps70c8d014.png

22. syyskuuta 2015

Hautajaismekko



 Vaikka minulla on garderoopi täynnä mustia vaatteita ja mekkoja laidasta toiseen, ei minulla kyllä varmasti ollut hautajaisiin sopivaa mekkoa. Nyt on, kun sen itse tein. 
Olisin halunnut tehdä mekon, missä on vedoksia vyötärön kohdalla, mutta en löytänyt sopivia kaavoja tai opasta sen kaavoittamiseen, joten se jäi. 






Hengarissa saa otettuu tosi edustavia kuvia asuista, suosittelen. ;) 

Ja tässä vielä ihan yhtä edustava kuva sen vanhan peilin kautta otettuna. 



Kaavapohjana minulla on ruskamekko, josta jätin savupiippukauluksen pois ja lyhentelin hihoja 3/4 mittaan. 
Hirveen hankalaksi koin tuon pääntien huolittelun, kun sen kaitaleella tein. Moneen kertaan sai purkaa ja ommella uudelleen eripituisilla kaitaleilla. 
Todella tyytyväinen olen lopputulokseen kuitenkin. 

 photo nimmari_zps70c8d014.png


21. syyskuuta 2015

Solmeilua


 Halusin vielä tehdä siskolle jotain, mitä voisin antaa hänelle ja mitä hän voisi pitää, kun lähtee viimeiselle matkalleen.
En tietenkään osannut tai jaksanut alkaa mitään kauhean suurta tekemään, joten solmin hänelle rannekorun. 





Meni hetki, että pääs taas jyvälle noiden ohjeiden perusteella, mutta sitten, kun kaavan hoksasi, solmiminen onnistu melkein katsomatta. Viimeksi varmaan kymmenisen vuotta sitten solmeillu mitään.
Siskon eläessä koru ei ollut vielä kädessä, vaikkakin korun siskolleni annoin jo hyvissä ajoin, että tietäisi. 

 photo nimmari_zps70c8d014.png